Suihku

Lapset nukkuvat. Olisi mukava päästä itse suihkuun pesemään päivän pölyt pois. Todella aurinkoistakin on tänään ollut, ja aika vähän olemme lämmintä vettä käyttäneet, joten luulisi lämmintä vettä tulevan. Riisuudun ja pakottaudun jääkylmään kylppäriin. Lasken vettä hanasta ja katson mittaria, joka ei millään nouse yli 20 asteen. Kääks, en halua niin viileää suihkua. Huudan, kenelles muullekaan kuin Heikille ja pyydän häntä kiipeämään katolle laittamaan kaasusuihkun päälle (tiedän, kuulostaa hirveältä tuo "kaasusuihku"). Itse siirryn takaisin makuuhuoneeseen kaasulämmittimen eteen lämmittelemään. Kohta kaasusuihku on päällä ja avaan taas hanan. Tällä kertaa lukema nousee heti 60 asteeseen. Mitä ihmettä! En haluaisi paistuakaan. Huudan Heikin avuksi. Hän saapuu kiltisti paikalle, ihmettelee, vääntelee nappuloita. Ei tapahdu mitään. Kohta suihku hiipuu ja on enää pieni liru vain. Vesi loppui. Minä siirryn taas lämmittimen eteen ja Heikki puolestaan laskeutuu alakertaan painamaan vesipumpun päälle. Huudan hänen peräänsä, että tarkistaisi samalla, onko yövahtimme paikalla ja mahdollisesti jopa hereillä.

Lapset kääntävät kylkeä. Yritän uudelleen suihkuun menemistä ja tällä kertaa saan kaiken toimimaan jotenkuten: vesi pysyy suunnilleen sopivan lämpöisenä, mutta sitä tulee niin pienenä suihkuna, että tuskin saan hiuksiani kasteltua. Mutta vettä kuitenkin tulee. Alan miettiä uusia asioita, kuten kaasusuihkun asentamisen takia avoimena olevaa ikkunaamme ja sitä, mahtaako joku nyt nähdä minut ikkunasta. En olisi yllättynyt, vaikka tuonkin pienen ikkunan takaa joku voisi minua tirkistellä, sillä viimeksi eilen tajusin taas yhden uuden naapurin talostamme katsottuna hassussa paikassa. Santtu oli huomannut eräällä lukuisista räystäistämme kaksi pulun munaa, joita ihmettelimme ja kurkottelimme katoltamme alas nähdäksemme ne. Yrittäessäni löytää katseellani Santun tarkoittamat pulun munat, huomasin jonkun muun tuijottavan minua. Ahaa, joku asuu siis tuollakin alla, siis ihminen, nainen. Selvä se. Hymyilin ja toivotin "namaste" ja jatkoin munien katselemista. Nainen näytti siltä kuin kohta nyrjäyttäisi niskansa meitä tuijottaessaan.

Yhtenä päivänä samaisella katolla oleskellessaan Minttu ja Santtu huomasivat naapurin pihalla rottia. Minttu piirsi todistusaineistoksi kuvankin rotista. En kuitenkaan ollut uskoa silmiäni, kun itse näin rotat: isoja, lihavia, laiskasti liikkuvia rottia! Kääk! Minun oli pakko kysyä Rebekalta, kasvattavatko naapurimme rottia syötäväksi, niin laiskanpulskeilta ne näyttivät. Kuulemma eivät, ihan villirottia ne ovat. Uh. Tai sitten Rebekka ei halunnut myöntää, että joku voisi kasvattaa rottia.

Pulunmunia katolla, rottia naapurissa ja hämähäkkejä keittiönkaapissa - keittiönkaapissamme tosiaan asustelee mukavan kokoisia hämähäkkejä, sellaisia likipitäen vanupuikon mittaisia halkaisijaltaan (siis jalat mukaan laskettuna). Ruskean värisiä, ihan ystävällisen näköisiä, vähän ujonoloisia.

Suihkuun palatakseni, sain lopulta suihkuttelut kunnialla suoritettua. Oloni nyt ei ole niin suihkunraikas kuin sen kuuluisi olla, mutta melko puhdas kai kuitenkin.

[Asiasta toiseen: ilmeisesti aika moni on lähettänyt meille postia tänne. Emme kuitenkaan ole saaneet kuin muutaman lähetyksen perille; kiitämme kyllä lähettäjiä kun jotakin saamme. Kaikki viestit ja lähetykset ovat ilahduttaneet meitä kovasti. Posti ilmeisesti kestää kauan tulla tänne, kahteen viikkoon saa hyvinkin varautua. Lisäksi posteja saatetaan avata, eli kannattaa esimerkiksi teipata lähetykset niin hyvin, että varmasti niistä huomaamme, jos joku kolmas osapuoli on ne avannut. Itse emme ole vielä saaneet montaa kirjettä täältä lähetettyä, sillä postitoimistoon matkaaminen tuntuu tässä vaiheessa työläältä. Ovatkohan muutamat lähettämämme kortit tulleet kuitenkin perille?]